Kaljaksen isä on kilparadoilla paljon mainetta kerännyt Reebil II. Repe on urallaan voittanut satoja este- sekä kouluratsastus startteja, puhumattakaan sijoitusten määrästä. Helpolla tasolla koulua vääntänyt, mutta peräti 140 senttisiä esteitä ori hyppi kevyesti. Luonteeltaan Repe oli erittäin haastava ja melkoinen tuittupää. Tämä lienee yksi pääsyy siihen, miksi jälkeläisiä tästä upeasta ruunikosta orista on vain yksi; Kaljas. Huomattavasti isäänsä halpompi Kaljas on kuitenkin osoittanut vääräksi vaikean luonteen suoran periytymisen... Mutta joka tapauksessa, Repe kilpaili suhteellisen aktiivisesti kokonaiset 8 vuotta, siirtyen kisaeläkkeelle 14 vuotiaana. Sittemmin ori asusteli mukavalla farmilla Itä-Virossa. Kaljaksen isän isä Ahvatlus toimi melkein koko ikänsä veto- ja valjakkohevosena. Hieman raskaampi rakenne (sekä matalahko säkä) ei tuohon aikaan juurikaan kiinnostanut tammojen omistajia, joten ori jätti vain kaksi jälkeläistä. Hyväluontoinen ja ahkera hevonen ei kilpaillut muissa lajeissa kuin valjakkoajossa, mutta siinä ori oli haka. Sijoituksia tuli joka toisesta kilpailusta, eikä voiton makukaan jäänyt maistamatta. Ahvatluksen morsmaikku, yhdistelmä josta uljas Reebil II syntyi, oli Johku. Johku sen sijaan kilpaili uransa alkuaikoina melkoisia määriä, mutta vain kouluratsastuksen helpoissa luokissa. Kovinkaan paljon ei kapasiteettia tuntunut tästä tammastä löytyvän, mutta luonnetta sitäkin enemmän. Tiettyinä päivinä tamma oli pomminvarma, maastoon yksin vain, ei huolta. Joinakin toisina päivinä Johku oli ratsatajansa kanssa maneesissa ja tämä oli varma, että jokaisessa nurkassa on jonkin sortin kummitus joka hyökkää päälle jos menee liian lähelle. Kaveritkaan eivät silloin tammaa rauhoittaneet, vaan ennemminkin pahensivat tilannetta. Hoitaessa tamma oli mitä rasittavin, sillä hän ei vain yksinkertaisesti jaksanut pysyä paikoillaan. Jos tamman sitoi kiinni, nyki hän jatkuvasti narua, puri sitä ja yritti availla. Kaapi lattiaa ja väisteli hajanvetoja. Kerran varsonut tamma jäi varhaiseläkkeelle loukattuaan vasemman etujalkansa, eikä jälkeläisiäkään jäänyt kuin yksi.

Kaljaksen kaunis tummanpunaruunikko emä Kaasa ei pienistä hätkynyt. Tamma oli mitä rauhallisin, etenkin sanonta "läpi vaikka harmaan kiven" sopii Kaasaan hyvin. Jos tamma jotain päätti, mennä johonkin suuntaan tai kääntyä tuonnepäin tai mitä ikinä, sen hän varmasti teki. Paljon etenkin estekilpailuja kiertänyt tamma varsoi kisakautensa loputtua kahdesti. Kaasan rauhallinen luonne periytyi mitä luultavimmin tämän isältä, joka oli nimeltään Vilhelm 897. Vilho oli komea tummanruunikko - melkeinpä musta - ori, joka oli ehdottoman rauhallinen. Myös joitakin orimaisia piirteitä Vihurista löytyi, mutta pääsääntöisesti ori oli aina kuin vankka kuin kallio. Tietenkään orin kanssa ei voinut vain olla silmät kiinni ja rillutella, se on vaarallista, oli ori millainen tahansa. Siittolassa melkein elämänsä loppuun asti asunut ori kilpaili nuoruutensa. Kantakirjassakin I-palkinnolla ollut ori keräsi jonkin verran sijoituksia esteiltä, tasolta 120-140 cm. Kaikkiaan 27 jälkeläistä Vilho jätti sukuaan jatkamaan ja näistä melko monella on ollut paljon kapasiteettia esteille. Kaljaksen emän emä Tarve oli melko pienikokoinen, mutta sitäkin suurisydämisempi tamma. Neljästi varsonut tamma kokeili ensimmäisen varsansa jälkeen kilpailemista, mutta se ei oikein sopinut tälle neidille. Helposti hermostuva tamma oli kisapaikalla kuin mikäkin superpallo, sinkoili ympäriinsä ja pälyili hätäisennäköisenä. Myöskään kisasuoritukset eivät olleet mitään parhaimpia mahdolisia. Kotikentällä paljon taitoa omaava tamma oli hieno kouluratsu sekä kevyt esteratsu. Oikea yleishevonen siis. Harmillista vain, kun hän ei päässyt näyttämään kynsiään kilpakentillä.

Tänään oli Kaljaksen raspaus. Ori oli ihan nätisti, kun hänelle annettiin rauhaoittavaa. Veimme orin käytävälle ja laitoimme kiinni ja eläinlääkäri aloitti raspauksen. Kaljas huojui kauheasti ja eläinlääkäri totesi, että taisi tulla aika tuju annos! Hän laittoi sen onneksi sitten ylös vihkoonsa, jotta ensi kerralla muistetaan sitten. Katselimme hoitajien kanssa kauhuissamme, kun Kaljas huojui ja hoippui. Jokainen eläinlääkärin tönäisy sai orin heilumaan. Jossain vaiheessa huomasimme, kuinka takajalat olivat ristissä ja ori seisoi oikeastaan kolmella jalalla. Raspaus meni kuitenkin hyvin ja raahasimme Kaljaksen takaisin karsinaan. Ori käveli oikein hitaasti ja pää pitkällä. Tunnin päästä vaikutus oli jo alkanut helpottaa ja ori havahtui kun karsinan ovella kävi katsomassa orin kuntoa.

Kaljas pääsi tänään maastoilemaan ja uimaan. Kävimme muutaman muun hevosen kanssa maastoilemassa ensin noin kahden tunnin rauhallisen maastolenkin. Menimme tallille ja hoidimme hevoset ja sitten totesimme, että mennään samantien uimaan, kun jotkut miettivät hevosten pesemistä. Niinpä otimme ratsumme ja karautimme uittolammelle. Kävelimme tosin, emme oikeasti karauttaneet. Olimme lammella vain hetken aikaan, sen verran, että saimme hevoset (ja itsemme) kasteltua. Sitten toimme hevoset takaisin tallille ja laitoimme ne laitumelle. Näimme oikein riemukkaita pukkeja ainakin Kaljaksen toimesta. :)

Olimme Kaljaksen kanssa tänään maastoilemassa ja harjoittelemassa maastoesteitä. Kun lumet ovat sulaneet ja pahimmat kosteikot kuivuneet, pääsimme harjoittelemaan kevään ensimmäisissä maastoestetreeneissä. Mukana oli myös neljä muuta ratsukkoa ja meillä oli oikein mukavaa! Ilma oli hieman viileämpi kuin tässä muutama päivä takaperin, mutta tarkenimme toki. Menimme eräälle vanhan pellon reunalla rakennetulle radalle. Rata sisiältää hieman hiekkatietä ja tien haarasta toinen käyttämätön ja ruohottunut tienpätkä on rakennettu hevoskäyttöön. Siinä on kolme tukki estettä ja pieni mäki, jonka jälkeen rata jatkuu pellon reunalle, missä on oja ja neljä satunnaista estettä (yksi auton renkaista, yksi risuista ja pusikosta, sekä kaksi muutamasta rangasta rakennettua estettä). Aluksi Kaljas oli hyvin virtava, kuten kaikki muutkin hevoset. Sittemmin hypätessä jokainen ratsu tuntui rauhoittuvan kovastikin ja reissu meni mitä parhaimmin päin! Aluksi Kaljas hieman arasteli joitakin esteistä, mutta hyppäsi kuitenkin eikä kieltänyt kertaakaan. :)

Hain Kaljaksen sisälle tarhasta. Ori seisoskeli paikoillaan tarhassa, vaikka viereisen tarhan herrat juoksentelivat ympäri omaa tarhaansa. Kun tulin portille, ori hörähteli minulla ja lompsi portin luokse. Kaljas selvästikin tahtoi päästä sisälle jo! Matka talliin sujui täysin ongelmitta, eikä ori pröystäillyt yhtään itseään esitellen, kulki vain hiljaa ja pää matalalla sisälle. Laitoin orin karsinaan ja rupesin satuloimaan. Loimat pois, suojat jalkoihin ja kavioiden putsaus. Karvaa ei vielä lähden, joten otin vain vähän harjalla. Satuloin herran ja kuolaimet menivät todella näpsäkästi suuhun, Kaljas oikein haukkoi kun alkoi kuolaimet lähestyä suuta. Otin omat varusteeni kuntoon ja lähdimme ulos. Menimme tallin päädyssä olevalle rampille ja lähdimme kävelemään maastoon päin. Aurinko paistoi ja oli suhteellisen lämmintä, vain -21 astetta! Kävimme noin tunnin lenkillä, laukkasimme vain vähän, kun on niin kylmä. Kahdella suoralla annoin Kaljaksen laukata, mutta ravia menimme enemmän. Rauhallista ravia niin, ettei kummallekaan meistä tullut kuuma, mutta että pysyimme lämpiminä. Lenkki sujui täysin ongelmitta, ikäänkuin Kaljaskin olisi halunnut mennä ihan rennosti ja rauhassa tänään. Ori ei säikkynyt edes kaahaavaa pakettiautoa, joka tuli hurjaa vauhtia ohitsemme, täysin hidastamatta. Käänsin orin päätä hieman keskemmäksi tietä, että hän varmasti huomaa auton ja kun olin varma, että Kaljas oli nähnyt minkälainen vekotin sieltä tulee, jatkoin koko ajan käynnissä ja pidin orin mahdollisimman reunassa. Kun en itse jännittänyt yhtään, ei Kaljaskaan reagoinut. Vaikka jokunen on joskus sanonut, että Kaljas pelkää autoja. Pyh ja pah - sanon minä! Annoin orille paljon herkkuja kun tulimme takaisin talliin, enkä vienyt häntä enää ulos. Muutenkin oli pian aika hakea muut hevoset sisälle.

Alkuverryttelyssä Kaljas liikkui melko jäykästi. Teit töitä saadaksesi orin kulkemaan pehmeästi ja joustavasti. Vähitellen se onnistuikin ja Kaljas alkoi toimia huomattavasti paremmin. Pyysin että tulisit pääty-ympyrälle ja alkaisit tehdä napakoita siirtymisia harjoitusravista käyntiin. "Kun otat käyntiin, ala heti ratsastaa käyntiä, äläkä ns. luovuta", neuvoin ympyrän laidalta. Kaljas asettui tunnin kuluessa todella hyvin ja alkoi liikkua kauniisti. Siirtymisissä tuli pari oikein mallikelpoistakin. Pienten välikäyntien jälkeen ajattelin, että voisimme jatkaa siirtymisteemalla. Nyt askellajit olisivat laukka ja ravi. Kaljas ymmärsi harjoituksen idean nopeasti ja tehtävä näytti tekemänänne todella helpolta, molemmissa suunnissa! Lopputunnista halusin vielä että ravaatte oikein reipasta keskiravia kokouraa ja taivuttelet sen pehmeäksi. Tämä onnistuikin hyvin ja tunnin päätyttyä minulla oli paljon aihetta kehuihin. Teidän on hyvä jatkaa siirtymisten harjoittelua, eritoten ravi-käynti-ravi sillä niissä käy helposti niin, että Kaljas ei tavallaan lössähdä kun otat sen käyntiin, vaan jatkaa heti reipasta käyntiä eteenpäin. Tsemppiä treeneihinne!

Kun ratsukko saapui kentälle, olin pystytellyt sinne jumppasarjaa, muunmuassa in and out -juttuja. Alkukäynneissä ja -raveissa Kaljas vaikutti reippaalta ja innokkaalta, sillä tiesi selvästi mitä oli tulossa. Kun Kaljas oli vertynyt, pyysin teitä ottamaan laukat ja tulemaan yhden yksittäisen ristikon. Tämän ori hyppäsi melko suurella ilmavaralla ja ponnisti kaukaa. "Ja uusiksi." Seuraavalla kerralla hyppy oli jo vähän rahallisempi. "Sitten hyvässä temmossa kolmen esteen jumpalle", sanoin. Nyt Kaljasin oli jo pakko vähän keskittyä ettei olisi kompastunut ja se suoritti tehtävän oikein hyvin. Pyysin että tulisitte uusiksi ja ohjasin lähinnä ratsastajan istuntaa: "Lähemmäksi hevosta!" Jatkoimme tätä harjoitusta kumpaankin suuntaan ja en löytänyt siitä mitään suurempia moittimisia. Seuraavaksi lisäsin tehtävään kaksi estettä, joten nyt niitä oli yhteensä viisi. Tämä sujui samalla tyylillä kuin kolmellakin esteellä. Lopuksi laitoin vielä yhden 120cm esteen, jota pyysin että tulisitte pari kertaa. Kaljas oli selvästikin innoissaan kun pääsi näyttämään mihin pystyy. Se hyppäsi molemmat kerrat nätillä tyylillä. Loppuverkassa ratsastitte eteen-alas rentona. Olette hyvä pari, jatkakaa samaan malliin!